Rodun historiaa
Aiemmin saaristolaislampaana tunnettu ahvenanmaanlammas on säilyttänyt alkukantaiset piirteensä saariston eristyksissä. Sen historia ulottuu ainakin viikinkiajoille asti, mutta rodun varsinainen jalostus- ja säilytystyö Suomessa on alkanut vasta vähän aikaa sitten.
Sven-Olof Eriksson Godbysta, Ahvenanmaalta, huomasi ahvenanmaanlampaiden omalaatuisuuden ja aloitti niiden keräämisen eri puolilta Ahvenanmaata vasta 1980-luvulla, kun rotu oli jo häviämässä. Hän onnistuikin pelastamaan viimeiset rippeet näistä saariston selviytyjistä. Oman rodun aseman ahvenanmaanlammas sai 2000-luvun alkupuolella. Vaikka ahvenanmaanlampaan suosio on kasvanut rodun tunnustamisen jälkeen, se on edelleen uhanalainen. Onneksi nykyään ymmärretään, että alkuperäisrodut ovat osa kansallista perintöämme ja niiden säilyttäminen on tärkeää. Siten myös ahvenanmaanlampaan tulevaisuus näyttää valoisalta.
Millainen on ahvenanmaanlammas?
Ahvenanmaanlammas on matala ja pienikokoinen, kompakti ja kevytluustoinen lammas. Sarvellisuus on yleistä, mutta myös sarvettomia ahvenanmaanlampaita löytyy. Useilla pässeillä on komeat, kiertyneet sarvet, uuhilla sarvet ovat pienemmät, suorat ja pystyasentoiset. Luonteeltaan ahvenanmaanlampaat ovat vilkkaita ja uteliaita. Ne ovat liikkeissään ketteriä ja liikkuvat laiduntaessaan yli suurien alueiden. Ne syövät mielellään yrttikasveja, lehdeksiä ja niittykasvillisuutta. Siksi ne sopivatkin erittäin hyvin laiduntamaan luonnonlaitumia, kuten erilaisia ketoja ja niittyjä.
Väritys on hyvin vaihteleva, oikastaan sanotaan että kahta samanväristä ahvenanmaanlammasta ei ole olemassa. Omassa katraassammekin esiintyy melkein kaikkia mahdollisia värejä; mustia, valkoisia, beigejä, erilaisia harmaan sävyjä, kaikenmaailman kirjavia, ruskeita, muflonin värisiä, siniharmaita, ns riistanvärisiä ym. Useat yksilöt syntyvät mustina tai tummanharmaina, mutta vaihtavat väriä ensimmäisen elinvuotensa aikana. Lisäksi sama yksilö voi myös aikuisenakin vaihtaa väriä eri tavoin, esimerkiksi vuodenaikojen mukaan tai vanhetessaan.
Muinaisvillasta moderniin käsityöhön
Ahvenanmaanlampaan alkukantaisuudesta kertoo kaksikerroksinen villa. Pohjavilla on lyhyttä ja pehmeää ja eristää hyvin kylmyydeltä. Peitinvilla on pitkää, karkeampaa ja muodostaa suojaavan kerroksen pohjavillan päälle. Tällainen villa suojaa ja lämmittää hyvin sateella ja pakkasella, ja ahvenanmaanlammas voikin elää ulkona ympäri vuoden. Kyseinen villatyyppi on ollut tunnettu jo ainakin viikinkiajalla, esimerkiksi viikinkilaivojen purjeissa on käytetty juuri tämän tyyppistä villaa. Ahvenanmaanlampaan villasta saa monipuolista materiaalia myös moderniin käsityöhön – ja materiaalia tuleekin runsaasti, sillä ahvenanmaanlampaalla on mestarillisen nopea villan kasvu. Aikuisella lampaalla villa voi kasvaa vuodessa lähes 40cm mittaiseksi.
